Historiaa

Halkokarin historiaa, Kirjoittanut Tapio Kaunisto

HALKOKARI – BYGGNINGSHOLM
Halkokari sai nimensä siitä, että se oli alkuaan saari, jossa varastoitiin halkoja.
Halkokari oli silloisen sataman keskuspaikka 1730 alkaen. Rannalla oli 90 metriä pitkiä hirsimakasiineja.
sataman takia; laivat ankkuroivat lahdelle redille. Sieltä rahti kuljetettiin veneillä rannassa olleisiin varastoihin.
Makasiinirivistöt seisoivat päädyt merelle päin, päässä oli ylhäällä hirressä pylpyrä, jonka köydellä hinattiin lasti veneistä varaston uumeniin.
Rannalle rakennettiin v. 1733 kallistuslaituri ”proopenkki” laivojen korjausta varten. (ruots. bråda- brå = lämmittää tervaa tai pikeä sivelemistä varten).
Laivan kallistusta, jossa vain osa lankuista tarvittiin irrottaa ja uusia, nimitettiin köölhaalaamiseksi..
1800- luvulla varsinainen laivanrakennus siirtyi Soldatskäriin ja Vanhalle Varville korjaustoiminnan keskittyessä Mustakarille ja Halkokarille.
Aluksi laituri annettiin vuosittain vuokralle jollekin kauppiaalle, joka peri maksun laiturin käytöstä. Myöhemmin kaupunki otti sen omaan hallintaansa.
Tervan ”vräkäri” (ruots. vräka – paiskata) eli tarkastaja hoiti laituria.
Laitteeseen kuului muutamia lauttoja eli pikiproomuja, suuri pata pien lämmittämiseen ja taljoja, ”jiinoja”, laivan kaatamiseksi.
Tärkeitä tervan tervanräkäys-paikkoja olivat Pikiruukki, Suntinsuun sillan lähistö , Halkokari , Mustakari ja Elba.
Kaupungin suunnasta Halkokarille johti pitkä silta, joka oli rakennettu tervatynnyreiden päälle. Vesi ympäröi Halkokaria korkean veden aikaan, ja tuolloin silta kellui.
Kokkolan perustamisen aikaan v. 1620 oli meren mataloituminen jo niin pitkällä, että alukset purjehtivat ohi Rövarskärin (nyk. Pikiruukin) Puurokarin tulliasemalle ja siitä vielä jonkin matkaa aivan kaupungin rantaan, nykyisen kauppatorin tienoille, missä ranta- aitat sijaitsivat.
1730- luvulla ryhdyttiin Suntin suuta syventämään, siksi hankittiin nostokurki heijarikauhoineen. Ruoppaustyö suoritettiin syksyllä jäältä käsin. Siitä huolimatta vain pienimmät 3 jalan syvyydessä kulkevat kuutit saattoivat kulkea Suntissa. Suuremmat alukset jäivät ankkuriin Mustakarin ja Halkokarin edustalle Vanhansatamanlahdella. Niillä laivoilla, joiden syväys oli yli 13 jalkaa, oli hyvä talvisatama Vitskärin saaressa tai Ykspihlajassa. Rantalaitureita ei Kaustarinlahdella ollut; laivat ankkuroivat redille ja kaikki tavarat kuljetettiin veneillä maihin tai laivaan.
V.1816 merikapt. Blomster ja luotsi Dahlstedt merkitsivät väylän Valko- Honkaluotoon (Vit- Furuskär), paikkaa ei hyväksytty.
V.1824 kauppiaat Anders Roos ja Anders Donner anoivat Ykspihlajasta maata varastojen rakentamiseen ja niin laivat sai viedä sinne edellytyksellä, että muutkin kaupunkilaiset saisivat käyttää paikkaa samaan tarkoitukseen. Vuodesta 1833 lähtien toimi Ykspihlajan laivojen mittauksessa palkattu henkilö.
1800- luvulla sataman muutettua Ykspihlajaan Halkokarilla oli tervavarasto. Pikeä on vieläkin kallioiden välissä.
Ennen kahakkaa Halkokari oli vielä ajoittain saari, johon korkean veden aikaan lienee liikenne tapahtunut lankkusiltaa pitkin, joka oli asetettu tervatynnyreiden varaan.
Tervamakasiinit siirrettiin Kolumäelle v. 1880.
Halkokarin kahakka 7.6.1854
Halkokarin uimaranta oli suosittu vuosisadan alkukymmeniltä lähtien. Uimakopit rakennettiin rantatöyräälle 1920- luvulla.. Rantavahti vartioi rannan järjestystä ja sitä, etteivät tytöt mene poikien pukukoppeihin.
Hyppytorni rakennettiin betonipilarien varaan, ja uimaradat ympäröitiin laudoilla.
1929 helluntailaiset pitivät upotuskastetilaisuuden Halkokarin hyisessä vedessä. Tilaisuus oli ensimmäinen ulkopuolisille avoin kastetilaisuus Helluntaiseurakunnassa.
Halkokarin huvila-alue muodostui vuosisadan vaihteessa.
Tanssilavan, ”Lankun” rakensi Kokkolan sos. dem. työväenyhdistys v.1947. Ennen tanssittiin Kisakentällä 1920 – 1946.
Kahvila rakennettiin 1949, samaan rakennukseen tehtiin myös vahtimestarin asunto.
Omakotialue laajeni kaupunginosaksi 1960- luvulla.
Punainen silta
on sillan virallinen nimi, nimi viittaa sillan alapuoleen, joka oli alkujaan maalattu punaisella lyijymönjällä. Veneellä Suntiin tullessa punainen silta näkyi täydellä tehollaan.
Sillasta voi käyttää mm. nimeä ”Sumujen silta”, mutta ei nimeä Pususilta, joka oli Hollihaan kohdalla Rantapromenadilla ylittäen Hollihaasta tulevan puron; se ei siis mennyt Suntin yli.
Pususillalla saatiin Halkokarin Kisapuistoon ja myöhemmin Halkokarin Tanssilavalle ”Lankulle” tanssimaan mennessä uskoa tulevaisuuteen ja voimaa illan rientoihin ja tullessa siinä palkittiin mukavasta illasta.
Venevajat
Suntinrannan venevajat 1883-
Eräs venevaja maalattiin valaanrasvalla, muuttunut siniseksi.
1920- luvulla Kaarlelanseudun kalaosuuskunnan Kalahallin omistama bensa- asema oli Suntin länsirannalla Punaisen sillan meren puolella.
Kuinka Maria Åkerblom liittyy Halkokariin
Kaarlelan nimismies Ernst Wenelius poliisikuntansa kanssa oli pitkään tutkinut Maria Åkerblomin toimia
ja täten vaikeuttanut heidän toimintaansa, ja tästä kiivastuneena Marian tukijat päättivät järjestää lopullisen
päätöksen heidän asioiden tutkintaan. Päätettiin palkata muutama mies ampumaan Wenelius.
Ampuja osui Kaarlelan piirin nimismies Ernst Weneliukseen heinäkuun 25 päivänä v.1924, perjantaina klo 10, kun hän oli matkalla veneellä Sannanrannalta kaupunkiin isänsä ja sisarensa Gerdan kanssa. Ampuja, naamioitu mies, oli Suntin suussa, ensimmäisten venevajojen takana. Neljä luotia osui nimismies Weneliukseen: molempiin ranteisiin, yksi reiteen ja yksi tunkeutui selästä hartoitten välistä tullen rinnasta ulos. Sisar Gerda haavoittui sääreen ja pohkeeseen. Ernstin isä selvisi vahingoittumatta, vaikka nousikin seisomaan ja huusi:” Kuka piru siellä ampuu?” . Neljä Maria Åkerblomin uskonlahkon sisäpiirin tekijää oli paennut veneellä Perhojokisuulle ja siitä maitse Jyväskylään.
Vihje Ullavan osuuskaupan hoitajalta pyöräilevistä miehistä johti pidätykseen Jyväskylässä.
Ernst oli kauan kriittisessä tilassa, mutta selviytyi.
1700- luvun alussa rakennettiin tänne Meritullitupa. Tullin toiminta oli tuotu Puurokarilta (Purokari) ja vanha meritullirakennus siirrettiin Ykspihlajaan ja sieltä myöhemmin Honkaluotoon KPV:n majaksi joka nimettiin Honkapirtiksi. Meritulli siirrettiin Sannanrannalle 1765.
Viinanpolttimo
Kauppias William Sneckendahl vuokrasi oikeuden 1846 ja perusti paloviinapolttimon Suntin varrelle. Hän omisti 7/ 8 tehtaasta ja konkurssipesä myi osuuden hänen kuolemansa jälkeen.
1900- luvun alussa samalle paikalle rakennettiin Kalaosuuskunnan talo.
Kauppias Jan Forsén perusti toisen viinapolttimon saaden oikeuden 1869. Hän rakennutti polttimon lähelle
Suntin suuta kaupungin vuokratontille, mutta yritys ei menestynyt. Viinapolttimo otti vetensä Lottelundin lähteestä, kun taloon muuttanut rouva Savela myöhemmin laajensi lähdettä, tyrehtyi lähde kokonaan.
Partiomaja 1947 – 1959
Toivo Sandkvist alias Axeli teki patikointiretkellään esisopimuksen Tulikokkojen puolesta tehdasvalmisteisen puutalon ostamisesta kaikkine rakennustarvikkeineen. Tulikokot, partiotytöt Kokkolan Kärpät ja Kokko- Kipunat keräsivät liikelaitoksilta ja ovelta ovelle- keräyksellä 95.000 mk. Loppuvelka tuli maksetuksi joulupukkipalvelun, juhlien ja Joulukokko 1946 tuotoilla.
Kaupunginvaltuusto myönsi 15 a tontin Punaisen sillan itäpuolelta. Rakennuskokko Oy:n työnjohtajat ins. Eero Heinon johdolla ohjasi ja valvoi kymmeniä vapaaehtoisia poikia. Harjannostajaiset olivat 14.8.1946.
Vihkiäisjuhla pidettiin 1.9.1947, tilaisuus alkoi jo edellisenä iltana klo 17.00 lipunnostolla ja leirinäyttelyllä. Juhlapuheen piti Mikko Tapio SPJ: stä, ja vihkiäispuheen rov. Johannes Sillanpää. Illalla klo 20 oli iltanuotio
Punaiseen tiilikattoon ladottiin Matti ”Mara” Kurpan aloitteesta harmailla tiilillä sana PARTIO.
Pikkukeittiöön tuli hella ja tupaan avotakka.
Tuvan seinillä Johannes ”Jonttu” Sandkvistin tekemät partiotaitomerkkien suurennokset ja tunnus
Jos makaat, ruostut – Toimi!
Partiomaja 1947 – 1959
Suvi- kioski Valtteri Salmela 1965-
Hermes Suvi- Kioski 1975-
Hermes Mutteri- pub 1990-
Taisto Friman
.
Kisakentän Tanssilava 1920 – 1946
1940- luvulla epätoivoinen nuorimies, joka ei yrityksistä huolimatta päässyt saatolle, hirtti itsensä lavan kattorakennelmiin. Tämän jälkeen naiset vieroksuivat nyttemmin kammottavaa paikkaa ja tanssit lopetettiin, kunnes Kokkolan sos. dem. työväenyhdistys rakensi uuden tanssilavan, ”Lankun” v.1947.
1944 Pikiruukille muuttanut Valtion Polttoainevaraston (VaPo) korjaamo muutti Suntin itärannalle muutaman kuukauden kuluttua tähän vanhan tanssilavan paikkaan ja rakensi alueen täyteen.
Lankku
Kokkolan sos. dem. työväenyhdistys rakensi uuden tanssilavan, ”Lankun” 1947
Tieltä oli 6 mt. leveä kulkuoikeus ja lisäalue hankittiin 1956
Kokkolan sos. dem. työväenyhdistyksen silloinen puh.joht. Kalle Palm ja siht. Juhani Liedes
Mustakari
Mustakarin saari oli aikaisemmin laivankorjauspaikka karille ajaneille ja rikkoutuneille purjealuksille. Tällöin saari on myös saanut nimensä, nimen alkuosa Musta- juontaa aikaan, kun kari oli mustana runkoon sivellystä tervasta. Nimen loppuosa kari muistuttaa siitä, että paikka oli alunperin pieni kallioluoto kaukana rannasta.
Terva, jota vieläkin on jäljellä, pehmenee kuumana kesäpäivänä ja tarttuu varpaiden väliin tuoden tuoksullaan muistoja purjelaivoista ja Kriminsodan levottomilta ajoilta.
Maistraatti myönsi Joahim Donnerille luvan v. 1726 sijoittaa Mustakarin kivikarille Vanhan Varvin veistämön kiinteän kallistuslaiturin ”proopenkin” laivojen korjausta varten. (ruots. bråda- brå = lämmittää tervaa tai pikeä sivelemistä varten). Karilla voitiin helpommin torjua tulipalovaara.
Mustakarin kallioluoto Kaarlelan kunnan rajalla tuli kaupungin omistukseen Maanjako- oikeuden päätöksellä vuonna 1766.
Kauppaneuvos Jean Kyntzell sai luvan rakentaa korjauslaiturin v. 1798, kunhan muutkin porvarit saivat rakentaa ja korjata siellä laivoja maksua vastaan. Muuttaessaan Ruotsiin v. 1810 hän siirsi laivanveistämöä koskevat privilegiot pojalleen Jan (Johan Fredrik) Kyntzellille.
1800- luvulla varsinainen laivanrakennus siirtyi Soldatskäriin ja Vanhalle Varville korjaustoiminnan keskittyessä Mustakarille ja Halkokarille.
Tärkeitä tervan tervanräkäys-paikkoja olivat Pikiruukki, Suntinsuun sillan lähistö, Halkokari, Mustakari ja Elba.
Jan Kyntzell nuor. rakensi kallistus- ja korjauslaiturin ja varastorakennuksen Mustakarille v.1816. Kallistuksessa ja tervan sisään poltossa poistettiin usein joitakin pohjalankkuja tai uusittiin osia laidoista.
V.1870 pidettiin Mustakarilla purjehdus- ja soutukilpailu, joiden jatko-osa oli Nyströmin huvilalla Sannanrannalla.
Olander tontti saaren etelä niemeen 1900
Johan Paananen pohjoiseen Olanderista 1902
lisäalue 1902
Sandström pohjoiseen Johan Paanasesta 1902
lisäalue 1902
Sopimukset purettiin, kun GSF rakensi Mustakarille paviljongin v.1908
Saari
.
Komea kommodorinlaituri valmistui v.1932. Saarelle rakennettiin pienvenelaituri v.1938.
Yhteydet mantereelle hoidettiin soutupoikien avulla Halkokarilta, Suntista, Sannanrannalta ja Elbasta.Soutupoikina olivat mm.”Jaako” Nyström ja myöhemmin ”Kaano” Brandt.
Yhteyksien hoitamisen helpottamiseksi hankittiin moottorivene v.1937, sitä kuljetti Bertel Nyberg. Soutupoikien hommat väheni, kun kävelysilta otettiin käyttöön v.1945 ja siten saatiin kiinteä yhteys
mantereelle.
V 1947 soutupojat saivat 75v- regatan aikana ilmaisruoan joka päivä. Silloin itärannalla oli tilapäinen laituri.
Etelälaituri jollille ja itälaituri moottoriveneille tehtiin v.1950. Kävelysilta vaihdettiin uuteen ja korvattiin osin maavallilla v.1959.
Pohjoispiira tehtiin v.1964. Öljysora tieltä parkkipaikalle v.1966.
Uusi laituri tuli v.1970, ja asfaltti sillan ja paviljongin välille v.1971. Samana vuonna tuotiin täytemaata saaren pohjoisrannalle. Itärannan moottorivenelaituri uusittiin v.1972. Silta saareen uusittiin v.1977 Ykspihlajan Lahdenperältä tuodulla rautatiesillalla, jonka kaupunki lahjoitti GSF:lle. Pohjoispiiraa pidennettiin samana vuonna.
Huvialueen eteläpuolella on 1854 Krimin sodan aikana Halkokarille rakennettuja keveitä vallituksia
Leveä veneramppi saatiin lounaisrantaan v.1981. Saaren eteläpuolta täytettiin v.1982, samana vuonna rakennettiin eteläpiira . Pohjoispiiraa jatkettiin taas v.1983. Vanhansatamanlahden ruoppauksen yhteydessä v.1986 suoritettiin satama-altaan ruoppaus, tehtiin uusi ponttoonilaituri ja betoniranta. Kaupunki teki Halkokarilta uuden Mustakarintien. Aallonmurtaja lounaaseen, eteläpiiran päähän tehtiin v.1988, samalla ostettiin nostokraana. 1989 saatiin katuvalaistus pysäköintipaikalle. Uuteen eteläpiiraan valmistui myös ponttoonilaituri .
Eteläinen huoltoalue asfaltoitiin
Sinikettu oli luolassa saarella kesän v.1991.
Huoltotie itärannalle tehtiin v.1992. Rautaportti sillalle saatiin v.1994. Kommodorinlaiturin tilalle tehtiin v.1995 uusi ranta. Eteläpiiran eteläpuolelle tehtiin öljylaituri ja ponttoonilaituri. Elbatar aloitti kulkunsa Tankariin täältä v.1996.
Paviljonki
V.1906 hankittiin paviljonki Ykspihlajaan Isokariin ja silloin Vanhan sataman ympärillä huvilanomistajat suunnittelivat erillisen seuran perustamista ja siksi GSF päätti, pysyäkseen yhtenäisenä, rakentaa paviljongin Mustakarille samoilla piirustuksilla. V.1916 myytiin Isonkarin paviljonki Fritjof Heidenbergille, se tuotiin talvella 1924 Sannanrannalle myynnin jälkeen nimismies Ernst Weneliuksen huvilaksi.
Mustakarille rakennettiin paviljonki v.1908. Paviljonkia laajennettiin v.1919 toiminnan vilkastumisen takia. Paviljonki vihittiin käyttöönsä v.1922 GSF:n 50- vuotisjuhlien yhteydessä.
1931 lisättiin lasiveranta. Paviljonki katettiin pellillä. 1939 paviljongissa remontti ja v.1940 maalattiin talo.
Lasiverantaan muutos, keittiötä muutettiin ja keittiöstä portaat yläkertaan v.1941. Isosta salista väliseinä pois ja vinttiä sisustettiin v.1945. Paviljongin laajennus suoritettiin länteen v.1946, keittiö- ja kassaosasto tuli puolta suuremmaksi. V.1947 tehtiin verantaan väliaikainen regattakatos, joka saatiin kauniilla ilmalla pois.
Klubiravintola aloitti toimintansa v.1948; yleiset alkoholioikeudet saatiin v.1952. Paviljonkia laajennettiin itään v.1960. Haaviston tanssilava vuokrattiin 90 v.-juhliin Mustakarille v.1962. Paviljongin katto maalattiin v.1967. Vuonna 1969 vintille johtokunnan ja tuomariston huone parvekkeen sisäpuolelle. Alakertaan laitettiin sähköpatterit.
Paviljongin ja varaston maalaus oli vuorossa v.1976. Samana kesänä hankittiin keittiöön myös jääkone. v.1977 muutettiin keittiötä ja pohjoiskabinettia.
Kylmäkaappi ja jäsenkabinetti olivat 1980 hankintoja. 1984 laajennettiin paviljonkia pohjoiseen tekemällä uusi jäsenkabinetti ja VIP-kabinetti, samalla tuli myös uusi keittiö. Ravintolassa tehtiin täysremontti v.1986, samalla tehtiin länsioven eteen uusi terassi.
Paviljonki hiekkapuhallettiin v.1989.
1990 maalattiin paviljonki ja laajennettiin suosituksi tullutta terassia. V.1991 siivottiin vintti ja v.1992 sinne tehtiin remontti ja uusi kanslia. Terassiin tehtiin lasiseinät v.1993, samalla poistettiin pervekkeet ja korjattiin etukatto.Uudet parvekkeet valmistuivat v.1995.
Öljysatamaan valmistui venebensa-asema v.1996.Hal
Mustakarille tuotiin 1982 Villa Davidsbergistä kaupungin lahjoittama huvimaja, joka oli tuotu Davidsbergin kalliolle Ykspihlajasta Björklundin huvilalta v.1932.
Kävelysillan rakentaminen 1945
Kävelysilta korvattiin osittain maavallilla ja parkkipaikkaa suurennettiin. Silta vaihdettiin uuteen 1959.
Silta uusittiin v.1977 Lahdenperältä tuodulla rautatiesillalla, jonka kaupunki lahjoitti GSF:lle.
Sillalle tuli rautaportti v.1994.
Puhelinkioski paviljongin seinustalle 1981.
Uimamökki rakennettiin etelärannalle.
1970 ei revitty uimamökkiä, vaan se korjattiin komeaksi.
Uimamökki revittiin v.1972 tarpeettomana.
Talousrakennus rakennettiin koilliseen v.1968.
Uusi talousrakennus rakennettiin koilliseen vanhan paikalle, vanha rakennus poltettiin jäällä 1972.
Vuonna 1969 hirsisauna pohjoiseen.
Tämän saunan osti Grillskär-yhtiö siirtäen sen majaksi Grillskäriin 1985.
Uusi sauna + juniorihuone pohjoisemmaksi v.1985.
Gamlakarleby Segelförening GSF
Suomen 4. vanhin purjehdusseura.
Björneborg Segelsällskap BSS 1856
Nyländska Jaktklubb NJK 1861
Airisto Segelsällskap ASS 1865
Gamlakarleby Segelförening GSF 1872.
– Jäseniä v. 1994 725 kpl.
– Rekisteröityjä veneitä v. 1994:
– purjeveneitä 72 kpl,
joista köliveneitä 37 kpl
jollia 35 kpl
– moottoriveneitä 48 kpl
______
Yhteensä 120 kpl.
– Virallisia Suomen mestareita 30 henkilöä, joista ohjaajia 13 kpl.
– Virallisia Suomen mestaruuksia 81 kpl,
joista ohjauksia 40 kpl.
– Avoin Ruotsin mestari 1 henkilöä.
– Epävirallisia:
Maailmanmestari 1 kpl.
Euroopanmestari 1 kpl.
Pohjoismaiden mestari 1 kpl.
– Toimipaikkana v:sta 1908 alkaen luonnonkaunis saari MUSTAKARI, jossa toimii I lk:n ravintola,
purjehdusaiheinen Mustakari- museo, sekä merellinen kohtaamispaikka,
Pohjanlahden aurinkoisin avoterassi.
– GSF on järjestänyt 1 MM – purjehdukset
1 EM – purjehdukset
2 PM – purjehdukset,
joista toiset epäviralliset.
14 SM – purjehdukset
4 Pohjanlahden Regattaa
sekä lukuisia muita Regattatapahtumia.
Vuonna 2002 on täällä
Optimistien Pohjoismaiset Mestaruuskisat

Kiitos Tapio Kaunisto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s